Vihdoin ja viimein olen saanut luotua profiilin ja blogin Lilyyn! Nyt siis tapahtuu viimeinkin odottamani muutto uuteen ympäristöön :) Ja hiljaistahan täällä on ollut kuin hautajaisissa.
Blogin sisältö pysyy osittain samana, osittain taas ihan kokonaan uutena. Tavoitteenani on tuottaa sisältöä enemmän elämän muistakin osa-alueista kuin harrastuksista. Katsotaan, mitä kaikkea saan aikaan. Fiilistelyä on tietysti tulossa, mutta mausteita myös muualta :)
Ja niille, jotka kärsimättöminä ovat odottaneet päivitystä Pikkuhuone Villikosta, siirtykööt pian uuden blogini pariin. Sinne nimittäin on tulossa ihan näinä päivinä kuvia ja syväluotaavaa analyysiä.
Uuden blogin osoite on: http://www.lily.fi/blogit/elamanmeno.
Oikein paljon tervetuloa :)
Heidi kiittää ja kuittaa
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Pakarat on nyt muokattu
Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa Fiiliksen muokkauksessa. Yhden jalan kyykyt teki tehtävänsä. Vaivaiset 3kg käsipainotkin oli heitettävä toisen sarjan alkaessa lattialle, sellainen tuli oli takalistossa. Auts!
Maanantaina käveleminen, istuminen, rappujen asteleminen... mitä näitä nyt on? teki TOOOODELLA kipeää! Ihan järkyttävää. Enkö mä ole ikinä treenannut? Enkö ole kyykännyt? Ajattelin poistaa kivun käymällä hölkkäämässä, mutta tämä oli kyllä taas maailman typerin idea... Juoksin 7,5 kilsan lenkin: ensimmäiset 2km täyttä tuskaa, seuraavat 2km hölkkä-kävely-yhdistelmällä painajaismaista, ja loput 3,5 jalat lähes tunnottoman oloisina, ruumiista irrallisina pötkylöinä toivat raadon kotiin. Herramunjestas!
Tänään alkaa jo hieman helpottaa. Suunnittelin uhkarohkeana suunnata kuulatunnille. Tosin, jos siellä on yhtään mitään askelkyykkymeininkejä, niin heitän hanskat tiskiin ja hyvästit. Näillä pakaralihaksilla ei kyykylle taivu! :)
Takapuolesta kolmanteen. Huomenissa ajattelin suunnistaa Pikkuhuone Villikkoon lounaalle! Eli tähän Lahden keskustan ihka ensimmäiseen ja aitoon raakaruokaravintola-smoothiebaari-herkkumestaan. Tulossa kuvia, tiukkaa analyysiä ja höpötystä testauksesta. Jes, huomenna, tuskin maltan odottaa!
Maanantaina käveleminen, istuminen, rappujen asteleminen... mitä näitä nyt on? teki TOOOODELLA kipeää! Ihan järkyttävää. Enkö mä ole ikinä treenannut? Enkö ole kyykännyt? Ajattelin poistaa kivun käymällä hölkkäämässä, mutta tämä oli kyllä taas maailman typerin idea... Juoksin 7,5 kilsan lenkin: ensimmäiset 2km täyttä tuskaa, seuraavat 2km hölkkä-kävely-yhdistelmällä painajaismaista, ja loput 3,5 jalat lähes tunnottoman oloisina, ruumiista irrallisina pötkylöinä toivat raadon kotiin. Herramunjestas!
Tänään alkaa jo hieman helpottaa. Suunnittelin uhkarohkeana suunnata kuulatunnille. Tosin, jos siellä on yhtään mitään askelkyykkymeininkejä, niin heitän hanskat tiskiin ja hyvästit. Näillä pakaralihaksilla ei kyykylle taivu! :)
Takapuolesta kolmanteen. Huomenissa ajattelin suunnistaa Pikkuhuone Villikkoon lounaalle! Eli tähän Lahden keskustan ihka ensimmäiseen ja aitoon raakaruokaravintola-smoothiebaari-herkkumestaan. Tulossa kuvia, tiukkaa analyysiä ja höpötystä testauksesta. Jes, huomenna, tuskin maltan odottaa!
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Lepyttelen teidät raakasuklaamoussella
Blogini on viettänyt hiljaiseloa ties kuinka kauan, en edes kehtaa katsoa edellisen postaukseni päivämäärää - apua! No, elämä on ollut kieltämättä aika hektistä työn, perheen, opiskelujen ja urheilemisen keskellä. Katsotaan, miten tämän blogin kanssa käy... Nyt ajattelin kuitenkin lepytellä teidän raakasuklaamoussella.
Ota esiin tehosekoitin ja veitsi. Ainekset mousseen ovat seuraavat:
- 1-2 kypsää avokadoa
- 6 taatelia
- 1dl mantelimaitoa
- 4 rkl kaakaojauhoja
- loraus hunajaa.
Heitä ainekset tehosekoittimeen, surauta mousseksi ja nauti. Tosta setistä tulee ainakin 3-4 annosta. On meinaan niin suklaista ja tuhtia, ettei sitä kovin paljon pysty syömään kerralla :) Tiesittehän muuten, että avokado on kaikkein iiseintä pilkkoa näin: halkaise avokado, lyö veitsi kiveen ja pyöräytä irti, tee veitsellä hedelmälihaan pysty- ja vaakaviiltoja, rutista ja purista kuorta kädellä ja liha tulee ulos! Avokado on nykyään mun lempparihedelmiä, jota tulee syötyä melkein päivittäin. Ehkä jatkossa vielä enemmän, koska toi mousse oli kyllä aikas herrrkkua!
Avokadoissa on eroja! Halpis pikku avokadot ovat mauttomia, usein ihan ihan raakoja ostettaessa, mutta kun niitä kypsyttelee kotona, niin pian ne ovatkin jo mätiä sisältä. Noi kauppojen verkkopussiavokadot ovat useimmat mätiä jo silloin kun ne vasta alkavat tuntua kypsiltä. Eli todellisia pettymyksiä. Välillä menee 3 avokadoa kerralla roskiin, kun kaikkien sisältä paljastuu musta ja haiseva hedelmä. Suosin mieluiten kalliimpia, makeampia, maukkaampia ja ei-mätäneviä valmiiksi kypsytettyjä avokadoja. Ja jos vain tarjontaa on, niin luomuversiot ovat entistä parempia. Näissä on ihan oikeasti eroja!
Nyt moussekupin äärelle!
Ota esiin tehosekoitin ja veitsi. Ainekset mousseen ovat seuraavat:
- 1-2 kypsää avokadoa
- 6 taatelia
- 1dl mantelimaitoa
- 4 rkl kaakaojauhoja
- loraus hunajaa.
Heitä ainekset tehosekoittimeen, surauta mousseksi ja nauti. Tosta setistä tulee ainakin 3-4 annosta. On meinaan niin suklaista ja tuhtia, ettei sitä kovin paljon pysty syömään kerralla :) Tiesittehän muuten, että avokado on kaikkein iiseintä pilkkoa näin: halkaise avokado, lyö veitsi kiveen ja pyöräytä irti, tee veitsellä hedelmälihaan pysty- ja vaakaviiltoja, rutista ja purista kuorta kädellä ja liha tulee ulos! Avokado on nykyään mun lempparihedelmiä, jota tulee syötyä melkein päivittäin. Ehkä jatkossa vielä enemmän, koska toi mousse oli kyllä aikas herrrkkua!
Avokadoissa on eroja! Halpis pikku avokadot ovat mauttomia, usein ihan ihan raakoja ostettaessa, mutta kun niitä kypsyttelee kotona, niin pian ne ovatkin jo mätiä sisältä. Noi kauppojen verkkopussiavokadot ovat useimmat mätiä jo silloin kun ne vasta alkavat tuntua kypsiltä. Eli todellisia pettymyksiä. Välillä menee 3 avokadoa kerralla roskiin, kun kaikkien sisältä paljastuu musta ja haiseva hedelmä. Suosin mieluiten kalliimpia, makeampia, maukkaampia ja ei-mätäneviä valmiiksi kypsytettyjä avokadoja. Ja jos vain tarjontaa on, niin luomuversiot ovat entistä parempia. Näissä on ihan oikeasti eroja!
Nyt moussekupin äärelle!
torstai 6. maaliskuuta 2014
Kolme erää kuntopotkunyrkkeilyä
Vihdoin viimein liikuntavire on noussut omalle tasolleen, eli minun loistoyksilön ollessa kyseessä, ihan tooosi korkealle! :)
Eilen illalla vaivauduin pitkästä aikaa kuntopotkunyrkkeilyn iltatunnille (Gentailla melkeinpä kaikki nyrkkeilyt on arkena klo 20-21, mikä on joskus _vähän_ tylsää). Alkupuolisko tunnista tehtiin helppoja näyttöjä ja treenailtiin ihan peruslyöntejä. Loppupuolisko tunnista käytettiin hienvalutukseen, kiroiluun, ähkimiseen, korviahuumaavan kovaäänisen musiikin kuunteluun ja tiukkiin eriin. Jokainen erä näytti tältä:
1. 40 sek suoria lyöntejä pistareihin (niin nopeasti kuin se on mahdollista > hapota kädet)
2. 20 sek sprawl eli hypätään lattiatasoon päkiät ja lantio maassa, kädet jää suoraksi kannattelemaan ylävartaloa, ja siitä ponkaistaan takaisin otteluasentoon, toistoja niin monta kuin ehtii (helvetillinen liike > syke 200)
3. 40 sek lyöntejä pistareihin
4. 20 sek breakdance (päkiät ja kädet maassa, matalasti "nelinkontin", pujotetaan jalka vastakkaisen jalan alta ja toinen käsi irtoaa lattiasta, jotta kropan saa käännettyä auki > syke 200)
5. 40 sek lyötejä pistareihin
6. 20 sek vuorikiipeily (kädet suorina lattiaa vasten vedetään polvi rintaan > peruskärsimysliike > syke 300).
Ja tämän ihanuuden jälkeen 2 minuutin tauko ja koko kierros uudestaan. Ja sitten vielä kerran. Voisi kuvitella, että kun noi työajat on noin lyhyet, että eihän se tunnu missään, mutta voin kertoa, että jos ton ekan rundin lyö täysiä, niin mulla ainakin jo tokan erän ekat lyönnit hapotti käsiä aika pahasti). Ihmeen monta sprawliakin sitä ihminen ehtii 20 sekunnissa. Niin monta, että sen jälkeen lyöminen tuntuu lepotauolta. Ennen kuin alkaa taas polttaa käsiä.
Ihan hemmetin hyvät treenit! Näitä lisää ja oon kesällä ihan huippukunnossa!!
Eilen illalla vaivauduin pitkästä aikaa kuntopotkunyrkkeilyn iltatunnille (Gentailla melkeinpä kaikki nyrkkeilyt on arkena klo 20-21, mikä on joskus _vähän_ tylsää). Alkupuolisko tunnista tehtiin helppoja näyttöjä ja treenailtiin ihan peruslyöntejä. Loppupuolisko tunnista käytettiin hienvalutukseen, kiroiluun, ähkimiseen, korviahuumaavan kovaäänisen musiikin kuunteluun ja tiukkiin eriin. Jokainen erä näytti tältä:
1. 40 sek suoria lyöntejä pistareihin (niin nopeasti kuin se on mahdollista > hapota kädet)
2. 20 sek sprawl eli hypätään lattiatasoon päkiät ja lantio maassa, kädet jää suoraksi kannattelemaan ylävartaloa, ja siitä ponkaistaan takaisin otteluasentoon, toistoja niin monta kuin ehtii (helvetillinen liike > syke 200)
3. 40 sek lyöntejä pistareihin
4. 20 sek breakdance (päkiät ja kädet maassa, matalasti "nelinkontin", pujotetaan jalka vastakkaisen jalan alta ja toinen käsi irtoaa lattiasta, jotta kropan saa käännettyä auki > syke 200)
5. 40 sek lyötejä pistareihin
6. 20 sek vuorikiipeily (kädet suorina lattiaa vasten vedetään polvi rintaan > peruskärsimysliike > syke 300).
Ja tämän ihanuuden jälkeen 2 minuutin tauko ja koko kierros uudestaan. Ja sitten vielä kerran. Voisi kuvitella, että kun noi työajat on noin lyhyet, että eihän se tunnu missään, mutta voin kertoa, että jos ton ekan rundin lyö täysiä, niin mulla ainakin jo tokan erän ekat lyönnit hapotti käsiä aika pahasti). Ihmeen monta sprawliakin sitä ihminen ehtii 20 sekunnissa. Niin monta, että sen jälkeen lyöminen tuntuu lepotauolta. Ennen kuin alkaa taas polttaa käsiä.
Ihan hemmetin hyvät treenit! Näitä lisää ja oon kesällä ihan huippukunnossa!!
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Juoksulenkki
Tiedättekös mitä? Tammikuussa aloitetun elämäntaparemontin (no hehheh, ei nyt sentään) jälkeen voin iloisena todeta, että pienet flunssat eivät ole kaataneet kunnonkohotusprojektiani. Kerrankin, kerrankin, sain konkreettisia todisteita siitä, että mun kunto on kohonnut!
Mittarina toimii mikäs muu kuin perinteinen juoksulenkki. Koska en harrasta aktiivisesti lenkkeilyä, vaan lähinnä satunnaisena "kun en nyt keksi muutakaan" -urheiluna, niin olen huomannut, että lenkki silloin tällöin heitettynä menee kevyesti. Siis jotain 3-5 kilometriä. Mutta jos olen parin päivän päästä koettanut uudestaan juosta tuota samaa matkaa, niin eipä kulje, ei sitten milllään. Siihen se lenkkeilyharrastus on sitten aina päättynytkin.
Nyt tähän on tullut muutos (lue: kunto on siis kohonnut). Viime viikon torstaina kävin juoksemassa noin nelisen kilometria - kevyesti ja leppoisasti. Aikaa meni puoli tuntia. Sunnuntaina laskiaispullamässäilyjen päätteeksi päätin karistaa kalorit pitkällä lenkillä. Totta kai mietin, että eipä tule lenkki kulkemaan... Vaan nytpä jalka nousi kevyesti. Juoksin Karjalankadun päästä Saimaankadulle, Lahdenkadulle, Kivintönmäen ylös ja pitkin Hirsimetsäntietä (ei edes toi jyrkkä nousu tehnyt tiukkaa) Energiahallille ja siitä Joutjärven kirkolle ja kotiin. Matkaa taittui yhteensä 7,5 kilometriä ja aikaa meni 50 minuuttia. No okei, ei nyt mitään huippuvauhtia, mutta olihan tossa pari isoa nousua, jotka hidasti :) En silti voinut uskoa, että ylipäätään jaksan juosta noin pitkän matkan!! Ja kotiin tulessa olo oli sellainen, että olisin hyvin voinut hölkötellä vielä pari kilsaa kevyesti. Eli kyllä mulla joku 10 kilsaa taittuis helposti.
Saattoi juoksukärpänen puraista tällasen jälkeen. Lenkkeily voikin olla ihan jees (silloin kun jaksaa juosta) :)
Mittarina toimii mikäs muu kuin perinteinen juoksulenkki. Koska en harrasta aktiivisesti lenkkeilyä, vaan lähinnä satunnaisena "kun en nyt keksi muutakaan" -urheiluna, niin olen huomannut, että lenkki silloin tällöin heitettynä menee kevyesti. Siis jotain 3-5 kilometriä. Mutta jos olen parin päivän päästä koettanut uudestaan juosta tuota samaa matkaa, niin eipä kulje, ei sitten milllään. Siihen se lenkkeilyharrastus on sitten aina päättynytkin.
Nyt tähän on tullut muutos (lue: kunto on siis kohonnut). Viime viikon torstaina kävin juoksemassa noin nelisen kilometria - kevyesti ja leppoisasti. Aikaa meni puoli tuntia. Sunnuntaina laskiaispullamässäilyjen päätteeksi päätin karistaa kalorit pitkällä lenkillä. Totta kai mietin, että eipä tule lenkki kulkemaan... Vaan nytpä jalka nousi kevyesti. Juoksin Karjalankadun päästä Saimaankadulle, Lahdenkadulle, Kivintönmäen ylös ja pitkin Hirsimetsäntietä (ei edes toi jyrkkä nousu tehnyt tiukkaa) Energiahallille ja siitä Joutjärven kirkolle ja kotiin. Matkaa taittui yhteensä 7,5 kilometriä ja aikaa meni 50 minuuttia. No okei, ei nyt mitään huippuvauhtia, mutta olihan tossa pari isoa nousua, jotka hidasti :) En silti voinut uskoa, että ylipäätään jaksan juosta noin pitkän matkan!! Ja kotiin tulessa olo oli sellainen, että olisin hyvin voinut hölkötellä vielä pari kilsaa kevyesti. Eli kyllä mulla joku 10 kilsaa taittuis helposti.
Saattoi juoksukärpänen puraista tällasen jälkeen. Lenkkeily voikin olla ihan jees (silloin kun jaksaa juosta) :)
tiistai 25. helmikuuta 2014
Kiireiset päivät
Syvimmät pahoittelut hiljaisuudesta blogirintamalla. Nyt on vaan ollut niin paljon asioita tehtävänä ja mietittävänä, että aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt edes kohtuullisen blogipostauksen tekemiseen. Saatikka hyvän postauksen. Siitä on varmaan jo puoli vuotta aikaa... *nurinaa.
Antakaapas kun selitän teille, mitä tässä on tapahtunut, niin ehkä teiltä liikenee hieman ymmärrystä vaatimattomalle blogistille ;) Ensinnäkin, viimeinen kuukausi on mennyt tyyliin viikko flunssassa, viikko about terveenä. Koeta siinä sitten veistellä nuhasta, yskästä ja puolinaisista jumppatuokioista. Toisekseen, aloitin vuoden alussa töiden ohella opiskelemaan. Välillä aikaa perheen, työn, opiskelujen, nenän niistämisen, urheilemisen ja öö nukkumisen ohella on ollut hieman haasteellista löytää. Sitä on! Mutta aina sitä ei vaan huomaa. Ja en mä tiedä, voiko tässä nyt mistään varsinaisesta opiskelusta puhua, kun suorittelen avoimeen yliopistoon yhden kurssin kerrallaan. Mutta kyllä siinä reilu 700-sivuisessa englanninkielisessä tenttikirjassa joku tovi vierähti, 20-sivuisesta esseestä puhumattakaan. Ja ykkösellä en mene läpi. Jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla - vai mitä? Kolmannekseen, rakas lapsukaiseni on kerännyt päiväkodista joka toisen flunssabakteeriviruksen ja ollut kuumeinen pikku potilas, joka haluaa, että äiti nyt pötköttää vieressä ja kattelee muumeja. Kuka sellaista voi vastustaa? Sitä paitsi, Haisuli on vieläkin hauska.
Jos nyt pikaisesti vielä kerron itse blogin pääaiheesta (=urheilu, jos joku ei ole huomannut). Perjantaina oli kunnon penkkiurheilusessiot, kun duunipaikalla sai löhötä sohvalla, nauttia tarjoiluista (pitsaa & olutta) ja töllöttää lätkää :) Joskus on ihan jees olla töissä ns. miesvaltaisella alalla ;)
Eilen oli sitten ihan oikeat urheilusessiot: maanantai-illan perinteeksi muodostunut kahvakuulailu. Kokeilepa kotona seuraavaa: valitse iso kuula (miel. 14-16kg). Asettele kello näkyville. Nosta kuula tempauksella tai työnnöllä ylös, pidä 15 sek., tee uusi työntö/tempaus, pidä uudestaan 15 sek... Jne. Tee 4 pitoa. Seuraavalla kierroksella tee 10 sekuntia kestäviä pitoja, mutta 8 kertaa. Ai niin, unohdinko mä sanoa, että jokainen kierros tehdään per käsi. Nauti.
Antakaapas kun selitän teille, mitä tässä on tapahtunut, niin ehkä teiltä liikenee hieman ymmärrystä vaatimattomalle blogistille ;) Ensinnäkin, viimeinen kuukausi on mennyt tyyliin viikko flunssassa, viikko about terveenä. Koeta siinä sitten veistellä nuhasta, yskästä ja puolinaisista jumppatuokioista. Toisekseen, aloitin vuoden alussa töiden ohella opiskelemaan. Välillä aikaa perheen, työn, opiskelujen, nenän niistämisen, urheilemisen ja öö nukkumisen ohella on ollut hieman haasteellista löytää. Sitä on! Mutta aina sitä ei vaan huomaa. Ja en mä tiedä, voiko tässä nyt mistään varsinaisesta opiskelusta puhua, kun suorittelen avoimeen yliopistoon yhden kurssin kerrallaan. Mutta kyllä siinä reilu 700-sivuisessa englanninkielisessä tenttikirjassa joku tovi vierähti, 20-sivuisesta esseestä puhumattakaan. Ja ykkösellä en mene läpi. Jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla - vai mitä? Kolmannekseen, rakas lapsukaiseni on kerännyt päiväkodista joka toisen flunssabakteeriviruksen ja ollut kuumeinen pikku potilas, joka haluaa, että äiti nyt pötköttää vieressä ja kattelee muumeja. Kuka sellaista voi vastustaa? Sitä paitsi, Haisuli on vieläkin hauska.
Jos nyt pikaisesti vielä kerron itse blogin pääaiheesta (=urheilu, jos joku ei ole huomannut). Perjantaina oli kunnon penkkiurheilusessiot, kun duunipaikalla sai löhötä sohvalla, nauttia tarjoiluista (pitsaa & olutta) ja töllöttää lätkää :) Joskus on ihan jees olla töissä ns. miesvaltaisella alalla ;)
Eilen oli sitten ihan oikeat urheilusessiot: maanantai-illan perinteeksi muodostunut kahvakuulailu. Kokeilepa kotona seuraavaa: valitse iso kuula (miel. 14-16kg). Asettele kello näkyville. Nosta kuula tempauksella tai työnnöllä ylös, pidä 15 sek., tee uusi työntö/tempaus, pidä uudestaan 15 sek... Jne. Tee 4 pitoa. Seuraavalla kierroksella tee 10 sekuntia kestäviä pitoja, mutta 8 kertaa. Ai niin, unohdinko mä sanoa, että jokainen kierros tehdään per käsi. Nauti.
torstai 20. helmikuuta 2014
Spinning 3
Olin pari päivää urheilematta. Piti viedä poikaa uimahalliin (Se on ihan mahdoton uimari! Ei tosiaankaan osaa uida, mutta sukeltelee pelottomasti, hyppii altaaseen ja aiheuttaa äidille sydämentykytystä.) ja käydä laittamassa ripset ;) Kunnon hömppää... Mutta säästän aikaa aamutoimissa, seliseliseli.. :D
Eilen Fiiliksen spinning 3 tarjoili sitä, mitä kaipasinkin: kunnon hiki pintaan, pientä kipua ja mukavuusalueelta poistumista, mutta silleen järkevästi :) Alkulämppärit oli just sopivat ja kerrankin seurasin ihan sykemittarista, etten ala polkemaan liian lujaa tahtia heti alussa. Pidin sykkeitä noin ekat 15 minuuttia alueella 100-120. Sen jälkeen aloin kiristää tahtia ja sykealue tais olla jotain 140-165. Pikkasen piti lopuksi vielä kirittää ja tunnin maksimisykkeet taisi olla jossain 175-178, mutta vain hetkisen. Olisi tosta voinut vielä nostaa korkeammallekin, mutta tämä tuntui eilen hyvältä, niin sai luvan riittää :)
Kokonaisuutena tunti oli mulle juuri oivallisen paras mahdollinen ja super. Meillä taitaa olla sekä musiikin että spinden suhteen Sannan kanssa samanlainen maku :)
Mutta tiedättekös mitä, hyvät ja rakkaat mussukat? Tänään on perjantai. JA:
SUPERJÄNNÄÄ!
Eilen Fiiliksen spinning 3 tarjoili sitä, mitä kaipasinkin: kunnon hiki pintaan, pientä kipua ja mukavuusalueelta poistumista, mutta silleen järkevästi :) Alkulämppärit oli just sopivat ja kerrankin seurasin ihan sykemittarista, etten ala polkemaan liian lujaa tahtia heti alussa. Pidin sykkeitä noin ekat 15 minuuttia alueella 100-120. Sen jälkeen aloin kiristää tahtia ja sykealue tais olla jotain 140-165. Pikkasen piti lopuksi vielä kirittää ja tunnin maksimisykkeet taisi olla jossain 175-178, mutta vain hetkisen. Olisi tosta voinut vielä nostaa korkeammallekin, mutta tämä tuntui eilen hyvältä, niin sai luvan riittää :)
Kokonaisuutena tunti oli mulle juuri oivallisen paras mahdollinen ja super. Meillä taitaa olla sekä musiikin että spinden suhteen Sannan kanssa samanlainen maku :)
Mutta tiedättekös mitä, hyvät ja rakkaat mussukat? Tänään on perjantai. JA:
SWE – 
FINSUPERJÄNNÄÄ!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)